Sen verran pohjustan tätä blogia, että olen käynyt salilla 23-vuotiaasta lähtien. Ja ihmettelin silloin miten kummassa en saa penkissä enempää kuin 50 kiloa. Kateellisena katselin muita naisia, jotka penkkasivat 60 kiloa ja enemmän.
Vuonna 2010 pääsin tutustumaan vahvanaislajeihin ja sinä vuonna minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko alan kisaamaan fitneksessä / kehonrakennuksessa tai lähden vahvanaiskisoihin. Minun ei tarvinnut kauaa miettiä kumpaan lähden kisaamaan. Lavalle minua ei saa edes kirveen kanssa 😁.
Aivan kuten otsikko kertoo tavoitteeni on ollut viimeiset pari vuotta päästä penkkipunnerruksessa 100 kiloon asti. Moni varmaan tässä kohtaa ihmettelee, että minkä ihmeen takia.
Syyksi voin sanoa ainoastaan sen, että haluan haastaa itseäni ja löytää uusia tavoitteita mihin tähdätä. Penkkipunnerrus on aina ollut inhokkilajini, mutta viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut, että saattaisin siinä jopa pärjätä.
Minkä takia sitten penkkipunnerrus, jos se kerran on inhokkilajini?
Noh. Maastaveto on aina ollut minun ykköslaji. Kuitenkin jo vahvanaiskisoihin reenatessa huomasin, että selkä ei oikein aina tykännyt kaikista jutuista mitä tein ja mave oli yksi niistä.
Milloin selkä meni tuhannen juntturaan tai tuli suojakramppeja, jotka hankaloittivat elämistä useamman päivän ajan.
Minulla oli 7 vuoden kisatauko lähinnä selän takia ja kisatauon takia motivaatio katosi lähes kokonaan reenaamisesta. Eikä lavalle meno tullut edelleenkään mieleen 🙈.
Muutettuani Joensuuhun vuonna 2018 löysin motivaation uudestaan kisaamiseen saatuani apua penkkireeneihin ja huomasin, että penkkipunnerrus voisi kuitenkin olla se minun laji…
Viimeisimmät kommentit